Suomi koulutuksen kärkimaaksi.

Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus laadukkaaseen sekä tasa-arvoiseen koulutukseen, asuinpaikkaan tai sosioekonomista asemaan katsomatta. Koko koulutuspolkua on vahvistettava aina varhaiskasvatuksesta peruskouluun sekä toisen asteen tutkinnosta korkeakouluopintoihin.

Oppimistulosten parantamiseksi, syrjäytymisen ja eriarvoisuuden ehkäisemiseksi maailman parhaimmat opettajat tarvitsevat riittävät resurssit keskittyäkseen työhönsä. Oppijat tarvitsevat riittävästi tukea, ohjausta ja opetusta.

Koulutuksella edistämme, että jokainen kasvava ja kehittyvä oppija saa riittävät valmiudet tulevaisuuteen ja osallistuakseen yhteiskuntaamme. Koulutuksella varmistamme suomalaisten osaamisen myös tulevaisuudessa.

Varhaiskasvatus.

Sipilän hallituksen poistama ja Marinin hallituksen palauttama subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen tulee säilyttää. Tällä hetkellä lapset aloittavat koulutiensä yhä erilaisemmista lähtökohdista. Laadukas varhaiskasvatus parantaa oppimistuloksia peruskoulussa, tukee lasten koulutuksellista tasa-arvoa, elinikäistä oppimista sekä ehkäisee lasten välistä eriarvoistumista. Suomessa varhaiskasvatuksen osallistumisaste on alle 90% kun muissa Pohjoismaissa se on 96%. Tavoitteena tulee olla varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostaminen pohjoismaiselle tasolle. Tällä hetkellä käynnissä oleva kaksivuotinen esiopetuskokeilu tulee ulottaa kaikille 5-vuotiaille. Tulevaisuudessa maksuton koulutus tulee ulottaa varhaiskasvatukseen yli 3-vuotiaille.

Lisäksi laadukas varhaiskasvatus tulee turvata myös osa-aikaisesti varhaiskasvatukseen osallistuville. Kaikille 3 vuotta täyttäneille ryhmäkoon suhdeluku tulee säätää 1:7, suhdeluku 1:13 osapäiväisille tulee poistaa.

Peruskoulu.

Kaikissa Suomen kouluissa tulee olla mahdollisuus laadukkaaseen opetukseen ja perustaitojen oppimiseen. Perusopetuksessa tulee varmistaa, että jokainen oppija saavuttaa riittävät taidot, jotta toisen asteen ja korkeakoulutuksen tavoitteet ovat saavutettavissa.

Suomessa perusopetuksessa oppilaiden saama opetustuntimäärä on selvästi alhaisempi kuin EU-maissa keskimäärin, esimerkiksi lähes puolet vähemmän kuin Tanskassa. Perusopetuksen vähimmäistuntimäärää on nostettava perustaitojen vahvistamiseksi. Lisäksi riittävä tuki ja ohjaus peruskouluun on varmistettava, jotta oppimistulosten lasku saadaan taitettua.

Toisen asteen koulutus.

Toisen asteen koulutusta tulee vahvistaa, opiskelijoiden riittävä lähiopetus ja oppimisen tuki tulee olla turvattu. Tutkinnonperusteiden mukaisella osaamistasolla varmistamme, että jatko-opintoihin tai työelämään siirrytään riittävällä osaamisella. Toisen asteen ammatillisen tutkinnon tulee jatkossakin tarjota riittävän laaja yleissivistävä osaaminen, jotta valmiudet korkeakouluopintoihin säilytetään. Oppivelvollisuusuudistuksen toteutumista on seurattava ja tarvittaessa tulee tehdä korjaustoimenpiteitä.

Korkeakoulu.

Korkeakoulutuksella on merkittävä rooli sivistyksen ja taloudellisen kasvun lisäämiseksi. Suomi on jäänyt korkeakoulututkinnonsuorittaneiden määrässä verrokkimaittensa jälkeen. Korkeakoulutettujen osaajien kysyntä kasvaa työmarkkinoilla ja meidän tulee tulevaisuudessa pystyä vastaamaan myös tähän tarpeeseen. Korkeakoulujen aloituspaikkamäärät tulee vastata työelämän tarpeita. Alueelliset tarpeet tulee huomioida koulutuksen tarjonnassa korkeakouluverkoston hajauttamisen sijaan.

Osaavan opetushenkilömäärän turvaaminen.

Koulutuksen vahvistamisen perustana on osaavan, ammattitaitoisen ja hyvinvoivan opetushenkilöstön riittävyys kaikilla opetusasteilla. Opettajakoulutusmääriä tulee kasvattaa ja polkuja opettajapätevyyden saavuttamiseksi tulee lisätä ja kehittää, esimerkiksi varhaiskasvatuksen hoitajasta opettaja.

Alan veto- ja pitovoimaisuutta tulee vahvistaa. Opettajien työoloja ja työssä jaksamista tulee parantaa, jotta ala säilyttää vetovoimaisuutensa myös tulevaisuudessa. Opettajilla tulee olla riittävä aika ja resurssit tehdä työtään sen vaatimalla tasolla. Opettajilla tulee olla mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan ja opetusalan kehittämisessä tulee kuulua opetushenkilöstön ääni.

Yhteiskunnan hyvinvointia ei mitata sillä, kuinka hyvin osa voi vaan, kuinka hyvin kaikki voi.

Minua huolettaa lisääntyneet mielenterveysongelmat, nuorten pahoinvointi sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden ruuhkautuminen. Näihin haasteisiin tulee seuraavan eduskunnan vastata.

Kun terveys järkkyy, tarvitaan tukea sekä apua oikea-aikaisesti. Oireiden hoidon pitkittyminen ei pelkästään heikennä yksilön terveyttä vaan lisää myös vaativimpien hoitojen tarvetta. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita meillä ei ole varaa heikentää. Meillä tulee olla tulevaisuudessakin riittävän laaja julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto, joka pitää huolen tasa-arvoisesti jokaisesta. Ei niin, että apua hätään on saatavilla lompakon paksuuden mukaan.

Terveydenhuollon palveluista painopiste on tällä hetkellä aivan liikaa erikoissairaanhoidossa. Perusterveydenhuoltoa on vahvistettava, jotta ihmisen huoleen ja hätään vastataan ajoissa eivätkä esimerkiksi sairaudet pääse eskaloitumaan niin pitkälle, että ihminen menettää työ- tai opiskelukykynsä. Lääkäri- tai sairaanhoitajakontakti sekä ohjaus oikean palvelun piiriin tulee saada viipymättä. Pääpaino terveydenhuollossa tulisi olla ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä. Sosiaali- ja terveydenhuollon tulee tarjota kattavasti ennaltaehkäisevää ohjausta, neuvontaa ja kuntoutusta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tulee pääsääntöisesti tuottaa julkisena toimintana. Yksityinen ja kolmas sektori täydentävät palveluita aina tarvittaessa, silloin kun sen katsotaan olevan hyödyllistä sekä palvelun käyttäjälle että julkistaloudelle. Sote-palveluiden palveluntuotanto on osaltaan myös huoltovarmuuskysymys, jonka koronatilanne on osoittanut äärimmäisen tärkeäksi. Julkisen vallan on kyettävä tuottamaan palveluita, varsinkin poikkeustilanteissa. Tämä on vakain, joustavin ja taloudellisestikin kannattavin malli.

Poliittisia päätöksiä tulee tehdä yhteiskunnallinen terveys ja hyvinvointi huomioiden. Arvokas elämä sekä hyvä terveys ja hyvinvointi kuuluvat kaikille.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön hyvinvointiin ja jaksamiseen on panostettava, jotta alan veto- ja pitovoima säilyy. Sote-alan tulee innostaa nykyiset ammattilaiset pysymään alalla ja vetämään puoleensa uusia tulevia ammattilaisia. Johtamista tulee kehittää ja työntekijöillä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ja sen kehittämiseen. Hoitohenkilökunnalla tulee taata mahdollisuus tehdä työtään ammattietiikkansa mukaisesti, laadukkaasti ja ihmisarvoa kunnioittavasti. Aikaa asiakkaan todelliselle kohtaamiselle tulee olla. Henkilöstömitoituksista on pidettävä kiinni, mutta ennen kaikkea hoitajia tulee olla resurssoitu riittävästi suhteessa todelliseen tarpeeseen (ei pelkkään minimisuositukseen).

Kannatan mm.:

• Seitsemän päivän hoitotakuuta kiireettömissä tapauksissa lääkärille hoidontarpeen arvioinnista. Tällä hetkellä kiireettömään hoitoon pääsemisen raja on kolme kuukautta.
• Asiakasmaksut eivät saa olla hoidon tai palveluiden piiriin hakeutumisen esteenä. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen kohtuullistamista tule jatkaa.
• Vanhuspalveluiden henkilöstömitoitus, jolla turvataan laadukas ja inhimillinen hoiva.
• Tuetaan omaishoitajien jaksamista tukipalveluilla sekä riittävällä korvauksella.
• Lapsiperheköyhyyden torjuminen, korotus lapsilisän yksihuoltajakorotukseen.

Olen huolissani yhteiskunnallisesta eriarvoistumisen lisääntymisestä, nuorten pahoinvoinnista, syrjäytymisestä ja jengiytymisestä sekä lapsiperheköyhyydestä.

Tulevalla hallituskaudella valtiontalouden sopeutustoimia tehdessä tulee arvioida toimien vaikutukset laaja-alaisesti yhteiskunnan hyvinvointiin. Tämän takia en ole valmis tulevalla eduskuntakaudella heikentämään koulutuksesta, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, palveluista, jotka leikkaisivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta. Sillä heikentämällä heiltä, joilla jo ennestään on vähän, lisäämme turvattomuutta ja pahennamme syrjäytymistä. Valtiontalouden vahvistamiseksi meidän tulee edistää hyvinvointia, vahvistaa työllisyyttä, tuottavuutta ja talouskasvua ekologisesti sekä ennen kaikkea sosiaalisesti kestävällä tavalla.

Hädän hetkellä yhteiskunnastamme tulee myös tulevaisuudessa löytyä riittävät turvaverkot, jotka auttavat, tukevat ja nostavat takaisin pinnalle. Yhteiskunnallinen hyvinvointi luo turvaa meille kaikille niin aurinkoisina päivinä kuin pimeillä kujilla kulkiessammekin.

Turvaamalla hyvinvointiyhteiskunnan keskeiset palvelut, koulutuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, turvaamme että jokaisen tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä.

Olen huolissani varhaiskasvatuksesta.

Oma kokemukseni, opiskelijoiltani kantautuva kokemus ja median jakama tilannekuva tämän päivän varhaiskasvatukseen tilanteesta on henkilöstöpulan johdosta monessa kaupungissa osin hälyyttävä. Työntekijöiden päivittäinen jaksaminen, työturvallisuus ja työhyvinvointi on koetuksella eikä lapsia ole vastassa aina tuttu turvallinen aikuinen.

Viime viikolla kävin niin opetuksessani, että Leppävaaran markkinoilla varhaiskasvatuksessa (vaka) työskentelevien kanssa keskustelua Espoon hälyyttävästä vakan tilanteesta. Kaupungilla työskentelevillä keikkalaisilla on hyvin tiedossa mihin yksiköihin keikalle ei haluta mennä, missä toiminta pyörii liian suuressa määrin keikkalaisten avulla ja mitä riskitilanteita tämä aiheuttaa (mm. ei aikaa perehtyä lasten kaikkiin yksilöllisiin tarpeisiin). Varhaiskasvatuksessa väkivalta on lisääntynyt, vakituisen henkilökunnan kuormitus lisääntynyt kun joka aamu uusi keikkalainen tulee ohjata ja perehdyttää työpaikan ja ryhmän tapoihin. Myös kielelliset haasteet koetaan kuormittavaksi tilanteissa, joissa sijaisen kielitaito puutteellinen.

Espoo on ottanut käyttöön 160e lisän niille työpaikoille, joissa on ollut rekrytointihaasteita. Puhumani työntekijöiden mukaan, tämä ei mitenkään ole riittävä lisä, jotta he näihin yksiköihin vakituiseksi siirtyisi.

Vaikka nyt puhun julkisen puolesta, ei tilanne näyttäydy yksityisillä paljoakaan paremmalta, samat työntekijöiden saatavuushaasteet ovat sielläkin. Ikävää vanhemmistaan kokevan lapsen on turvatonta jäädä täysin vieraan vanhemman seuraan eikä vähennä näin ikäväntunnetta. Seuraavana aamuna vanhempi toivoo, että tällä kertaa edes se sama sijainen ottaisi oman lapsen vastaan.

Hyvä, laadukas ja turvallinen varhaiskasvatus vähentää parhaimmillaan yhteiskunnan eriarvoisuutta, edistää työntekijöiden työssä jaksamista ja hyvinvointia, helpottaa rekrytointihaasteita ja parantaa lasten hyvinvointia, jonka tulokset voivat kantaa läpi elämän. Jokaisella lapsella on oikeus onnelliseen ja turvalliseen lapsuuteen myös varhaiskasvatuksessa.

Alla puheenvuoroni liittyen hyvinvointialuestrategiaan. 

– 

Arvoisa puheenjohtaja, aluevaltuutetut ja viranhaltijat, 

Edessämme on nyt historiallinen paperi, uuden vuodenvaihteessa aloittavan hyvinvointialueemme hyvinvointialuestrategia. Siinä lausutaan ytimekkäästi,

jotta länsiuusimaalaiset voivat hyvin. 

Samaan aikaan kun teemme nyt historiallista siirtymää kohti hyvinvointialuetta, elämme monella tapaa haasteellisia aikoja, kun mm. väestö ikääntyy, kärsimme hoitajapulasta ja nuorten jaksamisen haasteet ovat kasvaneet merkittävästi. Jotta länsiuusimaalaiset todella voivat hyvin, meidän tuleekin tehdä tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa.  

Sote-uudistuksen myötä kunnille jää edelleen merkittävä rooli terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Tiedämme, että sairauksien hoitaminen ja pitkittyminen maksaa monin verroin enemmän kuin sairauksien ennaltaehkäisy. Siksi hyvinvointialueen tulee haluta tehdä tiivistä ennaltaehkäisevää yhteistyötä alueen kuntien kanssa. Jokainen kotonaan mahdollisimman pitkään ja laadukasta elämää viettävä ikääntynyt sekä yhteiskunnassamme hyvinvoiva ja osallisuutta kokeva asukas on alueemme etu ja rikkaus. 

Hoitajapula on valtakunnallinen haasteemme. Meidän tulee huolehtia, että hyvinvoivat, työssään viihtyvät ja arvostusta kokevat työntekijät säilyvät Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen palveluksessa. Lisäksi meidän tulee muistaa, että hyvinvointialueella toimii useampi sosiaali- ja terveydenhuollon oppilaitos, joiden kanssa tiivis yhteistyö tulee olla yhteinen tahtotilamme. Opiskelijana saatu kokemus hyvästä työpaikasta takaa, että meille halutaan myös tulevaisuudessakin töihin. On meidän etumme, että mahdollistamme yhdessä oppilaitosten kanssa erilaisille opiskelijoille erilaisia väyliä kerryttää osaamista, edistää opintoja ja suorittaa ammatillinen pätevyys. Näin varmistamme, että meillä on tulevaisuudessakin ammattitaitoisia työntekijöitä. 

Viimeiseksi, mutta ei suinkaan vähäisempänä haluan nostaa opiskelijahuollonpalvelut, kuraattori-, psykologi- ja terveydenhoitajapalvelut. Nuorten jaksamisongelmat tulee olla meidän kaikkien huolenamme. Tarvitaan vahvaa yhteistyötä oppilaitosten ja kuntien kanssa sekä ennen kaikkea halua siihen että palvelut tosiasiallisesti tukevat jokaisen oppijan oppimista, jaksamista, terveyttä ja hyvinvointia. Palveluita ja palvelupisteitä suunniteltaessa meidän aikuisten tulee asettaa keskipisteeksi opiskelija, jolle palvelut tosiasiallisesti tulee olla saatavilla ja saavutettavissa. Toisinaan kun jopa kadun toiselle puolelle kävely palveluiden piiriin saattaa olla opiskelijalle ylitsepääsemätön este.  

Lopuksi haluan kiittää mielestäni monin osin onnistunutta hyvinvointialuestrategiaa. Tämä pohjakarttana meidän on nyt hyvä lähteä rakentamaan Suomen parasta hyvinvointialuetta.